Tämän blogin ensimmäinen 'mitämullekuuluu?' -postaus ja oon enemmän kuin tarpeeksi hypenä.
Aloitetaampa vaikka siitä että olen taas onnistunut jatkosijoittamaan palkkani hyvin. Keskiviikkona olen nimittäin Lontoossa! Ajatus Lontooseen lähdöstä lähti siitä kun kirosin yksikseni sitä kun The Pretty Reckless ei koskaan keikkaile lähimaillakaan. Päätin repäistä ja ei mennyt kuin muutama päivä kun lentoliput oli hankittu. Norwegianin tarjouksilla hintaa menopaluulle tuli vain parisataa!
Itku meinasi päästä tosin aika äkkiä: Lontoon keikka oli loppuunmyyty. Kävin joka ikisen mahdollisen sivuston läpi lippujen toivossa mutta ei. Laitoin tapahtuman Facebook-sivulle sydäntäsärkevän päivityksen;
Ei mennyt kauaa kun eräs ystävällinen lontoolainen kysyi olisinko kiinnostunut ostamaan häneltä liput Birminghamin keikalle. Pieni roadtrippi ei olisi pahitteeksi kun viivymme Lontoossa melkein viikon. Pian meillä oli kaupat selvillä: näemme Lontoossa ja maksan täsmälleen saman hinnan lipuista millä hän ne alunperin osti.
"Dear sister can you help me lie?
I've told the truth so many years
and no one seems to want to hear it
I'm not somewhere left inside
I've been along this lonely road
looks like I'm not coming home
but I don't mind, please don't cry"
Sain myös selville sattumalta että tällä ko. henkilöllä on syntymäpäivät juuri samana päivänä kun saavumme Lontooseen joten en voi vastustaa kiusausta viedä vähän suomalaisia tuliaisia! Salmiakkia, Fazerin sinistä, Koskenkorvaa - muita ehdotuksia?
Se tunne kun puhelimessa on enemmän muokkausominaisuuksia kuin tietokoneen kuvankäsittelyohjelmassa.
Toinen riemunaihe keskiviikolta: minä suoritin kymmenen kuukauden pinnistelyn, unettomien öiden ja itkupotkuraivareiden jälkeen ajokortin. Mulle muodostui jo ensimmäisellä ajotunnilla kammo ajamiseen. Lykkäsin ajotuntien ottamista kerta toisensa perään vedoten milloin mihinkin tekosyyhyn mutta lopulta monen kuukauden tauon jälkeen ryhdistäydyin ja uskalsin uudestaan rattiin.
Seuraava askel olisi sen oman auton hankkiminen. Olen käskyttänyt iskää kaivelemaan internettiä kun se ymmärtää autoista ehkä hieman enemmän kuin minä. Maaliskuun alkuun olisi hyvä olla oma menopeli, sillä aloitan työharjoittelun Hiekkasärkillä. Bussilla kulkeminen tulisi kalliiksi ja aikataulut ovat juuri sitä mitä Kalajoen kokoiselta paikkakunnalta voidaan olettaakin.