vorrei alzarmi da qui - vedere se mi rincorri fuori

Edellisen kuulumistenpäivitys -postauksen alussa hehkutin Koza Mostran uusinta kappaletta ja heti seuraavana päivänä bongasin uutta materiaalia Francesca Michieliniltä. Toissapäivänä taas toinenkin italialaisartisti Gio Sada julkaisi coverinsa Creedence Clearwater Revivalin kappaleesta Bad Moon Rising. Elämä on ihanaa.

Steamin syysalennukset olivat ja menivät, ja vaikka kuinka vannoin odottavani joulualennuksia, sorruin ostamaan kolme peliä: lapsuuden suosikki-strategiapelini Rise of Nations (2003), ensimmäinen Tomb Raider (1996) ja The Walking Dead: A New Frontier (2016). Pelasin jälkimmäisen parissa päivässä koska olen malttamaton - eikä mennyt kauaa kun halusin pelata sen uudelleen ja tehdä kaikki valintani päinvastoin.

Tuleeko muillakin samanlaisia yhtäkkisiä vaatekaapinjärjestely-kohtauksia? Useampi tunti menee kuin vilauksessa kun käy läpi jokaikisen vaatekappaleen ja pohtii onko sen aika lähteä tästä taloudesta kiertoon. Myönnän, mulla on ihan liikaa niitä 'sitten kun' -vaatteita: 'sitten kun oon tarpeeksi rohkea', 'sitten kun on syksy', 'sitten kun oon laihempi' ja niin edelleen.

Olen viimepäivinä kaivellut juurikin niitä harvoinkäytettyjä vaatekappaleita pikkuhiljaa käyttöön;

knit Gina Tricot | top HM | jeans HM

Alunperin Gina Tricotista oleva vaaleanpunainen reikäneule on ostettu varmaan viisi vuotta sitten ystävältäni Emilialta. Kyseinen neule ja hupullinen nahkatakki taisivat vaihtaa omistajaa pariin euronkolikkoon ja Karjala-tölkkeihin. En ymmärrä miksi olen arastellut käyttää tätä neuletta koska se on niin mukava päällä.

flanel shirt Carlings | top HM | jeans HM

Ruutupaidat on ollut vahva osa mun vaatekaappia jo vuosien ajan mutta siitä on pitkä aika kun olen viimeksi kunnolla niitä käyttänyt. Multa löytyy muun muassa niin mustavalkoista kuin sinistä ja vihreää flanellipaitaa, mutta punamusta on aina ollut suosikki. Olen joskus joutunut ihan hillitsemään itseäni etten osta jokaista ruutupaitaa joka vastaan kävelee koska en edes muista monetko mulla jo on.

Vielä näin postauksen loppuun nostalgiaa parin vuoden takaa;

15.12.2015

Olen tässä miettinyt kävisinkö laitattamassa bridgen uudestaan. Työn ja kouluun liittyvien työharjoitteluiden vuoksi vuosien edestakaisin venkslaamisen jälkeen lävistys alkoi pikkuhiljaa kasvaa ulos ja ei enää miellytä silmää yhtään. Koru alkoi kuultaa ihosta läpi ja päätin nyt toistaiseksi ainakin poistaa sen naamastani kokonaan. Ajattelin ainakin aluksi käydä näyttämässä silmienväliäni lävistäjälle ja hänen arvionsa mukaan sitten aletaan mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin.

"Una passione mi ha cambiato nella testa ma sono un sognatore con i piedi a terra..

..cerco di trarre da ogni storia un’esperienza

e di sorridere battendo la tristezza."

Kaksi ensimmäistä viikkoa Oulussa on nyt takanapäin ja joka kerta kun olen nyt ehtinyt käydä Kalajoella, olen tyytyväisempi päätökseeni. Parin tunnin ajomatkan päähän jäi paljon hyviä ystäviä, mutta elämäni ja hyvinvointini on lopulta omissa käsissäni. Tunsin Kalajoella oloni nurkkaan ahdetuksi ja aika-ajoin melko toivottomaksikin, enkä haluaisi palata siihen enää ikinä. Parempi hajottaa ne ahdistavat seinät ympäriltään ja paeta kuin jäädä odottamaan että ne kaatuvat niskaan omia aikojaan.

Olen yrittänyt saada koulupaikkaa mutta minkäs teet kun olen vasta nyt liikenteessä. Uusi yritys keväällä, nyt yritän keskittyä itseeni ja hyvinvointiini.

Viime viikolla päätin ottaa 'uuden elämäni' haltuun mahdollisimman pian ja kun pikkusiskonikin sai kesätyönsä päätökseen, oli aika astella Pitbullin ovista sisään. Olimme punninneet monenlaisten lävistysten välillä mutta päädyimme sitten solidaarisuudesta ottamaan poskilävistykset yhtäaikaa.

Yleensä kaikenlaiset lävistykset ovat parantuneet hyvin muutamassa viikossa ja nämäkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittua. Vasta kun poskien turvotus alkoi laskemaan, vaikeutui syöminen - korujen tapit ovat todella pitkät ja poskien sisäpuolellakin on nelimilliset metallipallot. Lävistäjä oli siskolleni selittänyt syynkin tähän; sisäänkasvaneita labretteja ei ole kuulemma kivaa kaivella ulos.

Mitähän sitä seuraavaksi?!

there ain't no rest for the wicked until we close our eyes for good

old #OOTD: gray cardigan HM | dark gray top HM | (diy ripped) jeans HM

Hei hei heinäkuu. Olen nyt virallisesti muuttanut takaisin Ouluun iskän nurkkiin, ainakin toistaiseksi. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa tai edes koulutusta joka kiinnostaisi mutta kaikki tämä informaation määrä on päässyt yllättämään.

En ole siis vielä täysin varma mikä minua eniten edes kiinnostaisi. Yritän kuitenkin olla vaipumatta epätoivoon ja miettiä positiivisia puolia. Yksi positiivinen puoli on se, että nyt minun ei tarvitse stressata koulusta ja töistä ja saan vain kerätä voimia. Tällä yhdellä positiivisella puolella on kuitenkin huono puoli - en osaa vain olla!

Toisaalta, olen odottanut tällaista tilannetta vuosien ajan. Kärsin pienimuotoisesta lahoamisesta keväällä ja taistelin tosissani sitä vastaan että kykenisin käymään töissä. Pahin tilanne minulle olisi se, etten voisi tehdä yhtään mitään vaan makaisin vaan sängyssä viikko toisensa perään. Onneksi apua sai kun sitä osasi hakea.

Olin suunnitellut jo pidempään, että uudistan naamaani kunhan saan työt päätökseen. Ruokaa laittaessa en tosiaankaan voinut pitää lävistyksiä korvia lukuunottamatta, mutta nyt on oiva tilaisuus rei'ittää nassua niin paljon kuin sielu sietää.

Ollessani viikon lomalla, otin pienen varaslähdön lävistysoperaatioon; laitoin madonnan takaisin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Edellisestä kerrasta oli vielä jälki huulessa ja löin neulan läpi samasta kohdasta. Laskeskelin että lävistys ehtii parantua viikon sisällä että työpäivien aikana se ei ehtisi mennä enää umpeen. Olin laskenut ihan oikein, lävistys parantui parissa päivässä ja nyt vain pitäisi löytää muuttokamojen seasta viimeinen käyttämätön neula jotta saisin lävistää sille kaveriksi monroen eli toiselle puolen samanlaisen.

Ehkä tästä vielä kun alkuun keskityn kivoihin asioihin ja saan huoneeni sisustettua siihen kuntoon että kehtaan aloittaa uudelleen asukuvien nappailun! Olen kerännyt rohkeutta pitkään ja näillä näkymin huoneeni voisi soveltua siihen kun aluksi en taida kehdata lähteä ulos vielä hillumaan kameran kanssa.