..cerco di trarre da ogni storia un’esperienza
e di sorridere battendo la tristezza."
Kaksi ensimmäistä viikkoa Oulussa on nyt takanapäin ja joka kerta kun olen nyt ehtinyt käydä Kalajoella, olen tyytyväisempi päätökseeni. Parin tunnin ajomatkan päähän jäi paljon hyviä ystäviä, mutta elämäni ja hyvinvointini on lopulta omissa käsissäni. Tunsin Kalajoella oloni nurkkaan ahdetuksi ja aika-ajoin melko toivottomaksikin, enkä haluaisi palata siihen enää ikinä. Parempi hajottaa ne ahdistavat seinät ympäriltään ja paeta kuin jäädä odottamaan että ne kaatuvat niskaan omia aikojaan.
Olen yrittänyt saada koulupaikkaa mutta minkäs teet kun olen vasta nyt liikenteessä. Uusi yritys keväällä, nyt yritän keskittyä itseeni ja hyvinvointiini.
Viime viikolla päätin ottaa 'uuden elämäni' haltuun mahdollisimman pian ja kun pikkusiskonikin sai kesätyönsä päätökseen, oli aika astella Pitbullin ovista sisään. Olimme punninneet monenlaisten lävistysten välillä mutta päädyimme sitten solidaarisuudesta ottamaan poskilävistykset yhtäaikaa.
Yleensä kaikenlaiset lävistykset ovat parantuneet hyvin muutamassa viikossa ja nämäkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittua. Vasta kun poskien turvotus alkoi laskemaan, vaikeutui syöminen - korujen tapit ovat todella pitkät ja poskien sisäpuolellakin on nelimilliset metallipallot. Lävistäjä oli siskolleni selittänyt syynkin tähän; sisäänkasvaneita labretteja ei ole kuulemma kivaa kaivella ulos.
Mitähän sitä seuraavaksi?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti