Hei hei heinäkuu. Olen nyt virallisesti muuttanut takaisin Ouluun iskän nurkkiin, ainakin toistaiseksi. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa tai edes koulutusta joka kiinnostaisi mutta kaikki tämä informaation määrä on päässyt yllättämään.
En ole siis vielä täysin varma mikä minua eniten edes kiinnostaisi. Yritän kuitenkin olla vaipumatta epätoivoon ja miettiä positiivisia puolia. Yksi positiivinen puoli on se, että nyt minun ei tarvitse stressata koulusta ja töistä ja saan vain kerätä voimia. Tällä yhdellä positiivisella puolella on kuitenkin huono puoli - en osaa vain olla!
Toisaalta, olen odottanut tällaista tilannetta vuosien ajan. Kärsin pienimuotoisesta lahoamisesta keväällä ja taistelin tosissani sitä vastaan että kykenisin käymään töissä. Pahin tilanne minulle olisi se, etten voisi tehdä yhtään mitään vaan makaisin vaan sängyssä viikko toisensa perään. Onneksi apua sai kun sitä osasi hakea.
Olin suunnitellut jo pidempään, että uudistan naamaani kunhan saan työt päätökseen. Ruokaa laittaessa en tosiaankaan voinut pitää lävistyksiä korvia lukuunottamatta, mutta nyt on oiva tilaisuus rei'ittää nassua niin paljon kuin sielu sietää.
Ollessani viikon lomalla, otin pienen varaslähdön lävistysoperaatioon; laitoin madonnan takaisin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Edellisestä kerrasta oli vielä jälki huulessa ja löin neulan läpi samasta kohdasta. Laskeskelin että lävistys ehtii parantua viikon sisällä että työpäivien aikana se ei ehtisi mennä enää umpeen. Olin laskenut ihan oikein, lävistys parantui parissa päivässä ja nyt vain pitäisi löytää muuttokamojen seasta viimeinen käyttämätön neula jotta saisin lävistää sille kaveriksi monroen eli toiselle puolen samanlaisen.
Ehkä tästä vielä kun alkuun keskityn kivoihin asioihin ja saan huoneeni sisustettua siihen kuntoon että kehtaan aloittaa uudelleen asukuvien nappailun! Olen kerännyt rohkeutta pitkään ja näillä näkymin huoneeni voisi soveltua siihen kun aluksi en taida kehdata lähteä ulos vielä hillumaan kameran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti