30 joulukuuta 2017

PLAYED THROUGH: Life is Strange: Before the Storm (2017)



Life is Strangen (2015) prequel Life is Strange: Before the Stormin kaikki kolme episodia on nyt julkaistu ja tarina on saatu päätökseen. Pidin kovasti Life is Strangesta (arvostelu täällä) joten odotukseni olivat tämän pelin suhteen erittäin korkealla.


Päähahmona tarinassa seikkailee Life is Strangesta tuttu Chloe. Max on muuttanut Seattleen, ja Chloe on yksinäinen ja kapinoi kaikin voimin sekä kotona että koulussa. Hän ei välitä seurauksista vaan antaa tullan lunta tuvan täydeltä mikäli joku on hänen kanssaan eri mieltä. En oikein pitänyt Chloesta Life is Strangessa ja nyt pidin vielä vähemmän.


Pelin 'väittelyhaasteet' olivat täynnä lapsellisuuksia ja en itse ainakaan ole läheskään samoilla linjoilla Chloen kanssa siitä millä sanoilla voi saada tahtonsa läpi. Esimerkiksi ensimmäinen haaste käydään jääkaapin kokoisen portsarin kanssa ja pitämällä hänen kukkakuvioista moottoripyöräänsä pilkkana ja sitten valintojen päätyttyä voittoon uhkailemalla että pystyt kyllä tarvittaessa hakkaamaan hänet, pääset sisälle.



Rachel Amber ei esiintynyt Life is Strangessa mutta hän oli silti olennainen osa tarinaa. Varmasti muillekin pelin pelanneille oli muodostunut tästä Chloen ystävättärestä jonkinlainen mielikuva täydellisenä sielunsiskona mutta tässä pelissä hän olikin rasittava uniikki lumihiutale joka oikeuttaa tuittupäisyytensä sillä että hänen isänsä teki sitä ja tätä väärin ja hän ei voi luottaa ihmisiin ja yhyy kukaan ei ymmärrä mua. Ehkä Rachelin sekoilujen vuoksi Chloe kohteli Maxia sitten myös samalla tavalla?



Valokuvien sijasta pelissä keräillään graffiteja ja muita 'taideteoksia'. Osaan teksteistä saa itse vaikuttaa mikäli oli hauska lisä.


★★☆☆☆

Petyin lopulta kovasti tähän peliin. Ensimmäinen episodi oli vielä alkuun mielenkiintoinen mutta siihen se jäikin - tarina oli väkisinväännetty eikä millään tainnut oikeasti olla edes merkitystä loppuun. Tällä hetkellä peli maksaa alennuksessa 11,90e Steamissa.



PS. Tarkoituksenani oli pelata viimeinen episodi heti sen ilmestyttyä ja julkaista sitten postaus, mutta Steam olikin kadottanut kaikki screenshottini.

PPS. Tätä lainia aion käyttää itse vielä joskus;

22 joulukuuta 2017

WHY I DON'T LIKE CHRISTMAS

Seuraamieni blogien lukeminen on näin loppuvuodesta muuttunut perinteisesti mukavasta ajanvietteestä tuskalliseen tylsyyteen. Hypin nimittäin yli kaiken mikä liittyy yhtään jouluun. Toivottavasti viimeistään tapaninpäivänä on kaikki viimeisetkin joululahjapostaukset saatu julkaistua.

Päätin kuitenkin ns. mennä massan mukana; tehdä tämän yhden oman joulupostauksen. Ehkä en ole ainoa joka ei pidä joulusta?



Joululahjat

En koe, että ollakseen hyvä ja välittävä ihminen pitäisi tuhlata järjettömästi rahaa ihan vain sen vuoksi koska on joulu. Sama asia ystävänpäivän kanssa - miksi ei voisi olla kiitollinen niistä ystävistä vaikka joka päivä ja myös näyttää se heille? Olen mielestäni ihan hyvä keksimään ihmisille lahjaideoita mutta ostaminen vain ostamisen 'pakosta' on jotenkin outo ajatus. Ostelen ihan vain ilahduttamisen ilosta ympäri vuoden perheenjäsenille ja ystäville kaikenlaista leffalipuista pizzaan.

Ei, en haluaisi myöskään saada jouluisin yhtään ainoaa pakettia sillä ostan mieluummin itse tarvitsemani. Olen kuitenkin vuosien varrella huomannut että pyyntöni kantautuu kuuroille korville ja kiltisti annan perheen ostella ne kattilat ja uudet kaulahuivit joita oikeasti tarvitsenkin.


Jouluruoat ja niiden tekeminen

Työlästä yhden päivän takia alkaa vääntämään kaikenmaailman laatikoita (rakastan lanttulaatikkoa tho ja haalin sitä aina seuraavina arkipäivinä pakkasen täyteen). Rosolli on outoa, kinkkuun kyllästyy äkkiä. Ruuanlaitto koko perheelle aiheuttaa ihan liikaa stressiä joten suosiolla vedän omia eväitä yksin kotona.



Joulumusiikki

Ennen pystyin välttämään joulumusiikin lähes kokonaan kun mimimoin viettämäni ajan käydessäni ostoksilla ja pitämällä omia luureja päässä. Muutama vuosi takaperin olin kuitenkin työssäoppimassa kalajokisessa hotellissa juuri parhaimpaan pikkujouluaikaan ja voin vannoa että yksikin viikko vielä lisää niin olisin hukuttanut itseni mereen ennemmin kuin tullut töihin kuulemaan 'HAVE A HOLLY JOLLY CHRISTMAS' enää kertaakaan. Ennen vaeltelin huvikseni katselemassa ihmisten joulukiireitä ja lahjahankintahajoilua mutta nykyään välttelen viimeiseen asti kauppakeskuksia, nollatoleranssi joulumusiikkiin.


Kiire ja stressi ja vitutus

Viitaten edelliseen, ihmiset säntäilevät paikasta toiseen kun se ja se ja sekin asia piti vielä hoitaa ja ainiin piti ostaa tuota ja tätä ja ei tässä ehdi kuin vasta pyhien jälkeen nähdä. Miksi hankkia itselleen joulun järjestämisestä niin ylenpalttinen stressi ja hajotus että koko muu elämä tuntuu unohtuvan?

Muutama päivä sitten otimme suuren riskin veljeni kanssa kun lähdimme moikkaamaan kaveriamme hänen työpaikalleen Prismaan. Liikenne oli yhtä kaaosta jo ennen pihaan pääsyä, ja jonottaessa eteenpäin parkkipaikalla liian monella meni hermot ja lähtivät sekoittamaan jo ennalta tukkoista tilannetta. Kauppareissun jälkeen liikenneympyrässä sain tööttäilyt koska en liukkaalla kelillä kehdannut arvata kuka tästä kilometrin mittaisesta erittäin tiiviistä letkasta kääntyykin ilman vilkkua.

Ja se helvetin joulusiivous. Parin päivän takia siivotaan koko asunto lattiasta kattoon? Eri asia tietenkin jos on kutsunut koko suvun kylään mutta 'nokun se nyt vaan on tapana' -peruste ei mene minulle ainakaan läpi.




Olen minäkin joskus tykännyt joulusta ja syntymäpäivän ohella se on ollut tietenkin vuoden kohokohta. Joulusta on tullut mulle viime vuosien aikana ahdistuksen symboli ja koska en tänä vuonna onnistunut nappaamaan itselleni töitä aatoksi ja joulupäiväksi, ns. joudun viettämään sitä. 

Joulu aiheuttaa minulle joka vuosi paineita koska joka puolelta tulee ihmettelyä miksi en vietä sitä. No, minä ihmettelen miksi kukaan haluaisi viettää joulua joten ollaan kaikki sitten yhtä hämmentyneitä.

Jotain mukavaa on kuitenkin siinä että moni kaveri on koulusta vapaalla: lähden viimeistään joulupäivänä Kalajoelle tietokoneeni kanssa ja vietän ensin pari päivää moikaten ystäviä ja pelaamalla League of Legendsiä jonka jälkeen olen 27.-30.12. Kokkolassa Urbanlaneilla Jessen kanssa pelaamassa vähän lisää.

18 joulukuuta 2017

..well, it's too late tonight to drag the past out into the light - we're one, but we're not the same








Sunnuntai on saapunut ja yksi viikko on taas takana. Tämä viikko on ollut niin tapahtumarikas etten ole ehtinyt edes pelaamaan kunnolla - saati sitten kirjoittaa edes alulle mitään kuulumispostauksia.

Lauantai-illan asukokonaisuus oli hyvinkin simppeli - mustat farkut, Rammstein-toppi, harmaa neule ja kirppikseltä maanantaina löytämäni kaulakoru.

Olen kuunnellut U2:sta, toiminut pikkujoulujen hovikuljettajana ystävilleni ja emännöinyt illanistujaisia. Olen testaillut myös jo pari kuukautta sitten hankkimiani uusia meikkejä;


NYX Cosmic Metals lip cream, 'Galactic'

Hullaannuin ihan täysin nähdessäni Sokoksella NYX:in valtavan huulipunavalikoiman. Olisin halunnut ostaa vaikka kaikki heti nyt mutta hillitsin itseni ja otin tämän ensimmäiseksi kokeiluun. Tämä ei ole se kestävin tuote mutta ehdottomasti jännittävän näköinen - en vain saanut valitettavasti kunnollista kuvaa.



Avon Magic Effects nail polish, 'Copper'

Avonin nettitarjouksista löytyi muutamalla eurolla tämä kynsilakka. Sävy muistuttaa livenäkin kyllä enemmän kultaista kuin kuparista.

16 joulukuuta 2017

PLAYED THROUGH: Life is Strange (2015)



Dontnod Entertainmentin ja Square Enixin luoma Life is Strange (2015) tulisi kuulua 'pelit jotka jokaisen tulisi pelata' -listalle. Tämä viisi episodia sisältävä tarinapeli perustuu samanlaiseen point&click -meininkiin ja valintojen tekemiseen kuten Telltalen The Walking Dead -pelit joista olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.



Päähahmo Maxine 'Max' Caulfield on ujo valokuvaajan alku, joka palaa vuosien jälkeen opiskelemaan kotikaupunkiinsa. Hän huomaa osaavansa kelata aikaa taaksepäin. Max törmää pian lapsuuden parhaaseen ystävänsä Chloeen joka haluaa selvittää mitä tapahtui Rachel Amberille, tyttöön johon hän tutustui kun Max oli muuttanut Seattleen. Yhdessä kaksikko aloittaa seikkailun josta ei käänteitä puutu.



Pelimaailmasta löytyy monenlaista koettavaa ja nähtävää, ja tekemistä saa esimerkiksi etsimällä kaikki vapaaehtoiset valokuvattavat kohteet. Osa löytyy helposti, osan eteen joutuu tekemään monenlaisia kikkailuja;



Olen pelannut pelin aiemmin jo läpi mutta aloitin huvikseni rulianssin alusta ja tajusin samalla että en ole kirjoittanut vielä tästä pelistä postausta. Peliin on mukava palata aina uudestaan ja uudestaan, tehdä erilaisia päätöksiä. Tarina on täynnä elämänmakuisia opetuksia ja antaa uusia näkökulmia maailmankatsomukseen. Jokaisella teolla on merkitystä.



..ja pidän myös kovasti pelin humoristisesta puolesta.


★★★★★

Liputan edelleen tarinapohjaisten, mukaansatempaavien tarinoiden ja ihmissuhdedraamojen puolesta ja Life is Strange ei ole poikkeus. Mikäli et ole vielä kokeillut peliä, sen ensimmäinen episodi on täysin ilmainen Steamissa!





PS. Ensi viikon keskiviikkona eli 20.12. julkaistaan viimeinen episodi tämän pelin prequelista eli Life is Strange: Before the Storm:ista. Julkaisen siitä postauksen heti kun olen pelannut viimeisenkin jakson.

12 joulukuuta 2017

JEWELRY HAUL from flea market

Heräsin tänään tavanomaista aikaisemmin ja päätin käyttää aamupäivän hyväksi. Poikkesin ruokakauppareissulla Konttiin ja innostuin vähän koruhyllyllä;

kaikki yhteensä 10,5e



Kun muutama vuosi sitten jokainen ketjuvaateliike täyttyi pöllökuvioisista printtipaidoista ja koruista, vastustin niiden haalimista viimeiseen asti. Ajattelin että otan pian pöllötatuoinnin. Tämä haave ei ole toteutunut vielä tähänkään päivään mennessä joten olin onnellinen tästä löydöksestä.




Toinenkin pöllökoru löytyi rannekorun muodossa.



Olen jo vuosien ajan keräillyt erilaisia pitkiä kaulakoruketjuja ja nauhoja joista saan rakennettua yhden ison korurykelmän.




En omista kuin lähinnä niitti- ja piikkirannekkeita joten helmikoru on jotain vähän juhlavampaa.



Näitä piikkikoruja oli myynnissä myös vuosia sitten joka kaupassa niin kaulakoruina, korviksina kuin rannekoruinakin. En silloin pitänyt niistä mutta olen harmitellut jälkikäteen. Vielä kun löytäisin tällaisilla piikeillä varustetut korvakorut!

08 joulukuuta 2017

vorrei alzarmi da qui - vedere se mi rincorri fuori



Edellisen kuulumistenpäivitys -postauksen alussa hehkutin Koza Mostran uusinta kappaletta ja heti seuraavana päivänä bongasin uutta materiaalia Francesca Michieliniltä. Toissapäivänä taas toinenkin italialaisartisti Gio Sada julkaisi coverinsa Creedence Clearwater Revivalin kappaleesta Bad Moon Rising. Elämä on ihanaa.


Steamin syysalennukset olivat ja menivät, ja vaikka kuinka vannoin odottavani joulualennuksia, sorruin ostamaan kolme peliä: lapsuuden suosikki-strategiapelini Rise of Nations (2003), ensimmäinen Tomb Raider (1996) ja The Walking Dead: A New Frontier (2016). Pelasin jälkimmäisen parissa päivässä koska olen malttamaton - eikä mennyt kauaa kun halusin pelata sen uudelleen ja tehdä kaikki valintani päinvastoin.



Tuleeko muillakin samanlaisia yhtäkkisiä vaatekaapinjärjestely-kohtauksia? Useampi tunti menee kuin vilauksessa kun käy läpi jokaikisen vaatekappaleen ja pohtii onko sen aika lähteä tästä taloudesta kiertoon. Myönnän, mulla on ihan liikaa niitä 'sitten kun' -vaatteita: 'sitten kun oon tarpeeksi rohkea', 'sitten kun on syksy', 'sitten kun oon laihempi' ja niin edelleen.

Olen viimepäivinä kaivellut juurikin niitä harvoinkäytettyjä vaatekappaleita pikkuhiljaa käyttöön;










knit Gina Tricot | top HM | jeans HM


Alunperin Gina Tricotista oleva vaaleanpunainen reikäneule on ostettu varmaan viisi vuotta sitten ystävältäni Emilialta. Kyseinen neule ja hupullinen nahkatakki taisivat vaihtaa omistajaa pariin euronkolikkoon ja Karjala-tölkkeihin. En ymmärrä miksi olen arastellut käyttää tätä neuletta koska se on niin mukava päällä.




















flanel shirt Carlings | top HM | jeans HM


Ruutupaidat on ollut vahva osa mun vaatekaappia jo vuosien ajan mutta siitä on pitkä aika kun olen viimeksi kunnolla niitä käyttänyt. Multa löytyy muun muassa niin mustavalkoista kuin sinistä ja vihreää flanellipaitaa, mutta punamusta on aina ollut suosikki. Olen joskus joutunut ihan hillitsemään itseäni etten osta jokaista ruutupaitaa joka vastaan kävelee koska en edes muista monetko mulla jo on.











Vielä näin postauksen loppuun nostalgiaa parin vuoden takaa;

15.12.2015

Olen tässä miettinyt kävisinkö laitattamassa bridgen uudestaan. Työn ja kouluun liittyvien työharjoitteluiden vuoksi vuosien edestakaisin venkslaamisen jälkeen lävistys alkoi pikkuhiljaa kasvaa ulos ja ei enää miellytä silmää yhtään. Koru alkoi kuultaa ihosta läpi ja päätin nyt toistaiseksi ainakin poistaa sen naamastani kokonaan. Ajattelin ainakin aluksi käydä näyttämässä silmienväliäni lävistäjälle ja hänen arvionsa mukaan sitten aletaan mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin.

06 joulukuuta 2017

SADAS ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Marraskuun lopulla 1917 eduskunnan porvalillinen enemmistö halusi irtautua Neuvosto-Venäjän vallan alta bolsevikkien noustua valtaan lokakuun vallankumouksessa. Tasan sata vuotta sitten, tänä päivänä, tämä hallituksen esitys itsenäisyyden julistamisesta hyväksyttiin eduskunnassa äänin 100-88.



Missä olisimme nyt, mikäli Suomi ei olisi itsenäistynyt sata vuotta sitten? Teorioita ja arvailuja on varmasti yhtä monta kuin suomalaisiakin. Olisimmeko venäläisiä? Puhuisimmeko enää suomea? Olisimmeko vain Venäjän läntisen osan kansaa vailla halua julistautua yhtenäiseksi ja omaksi valtioksi? Entä miltä nykypäivämme näyttäisi mikäli sisällissota olisi päätynyt toisin tai Venäjä olisi onnistunut miehittämään Suomen toisessa maailmansodassa?




Minä henkilökohtaisesti olen ylpeä suomalaisuudestani ja suomalaisista sukujuuristani. Suomi on turvallinen hyvinvointivaltio joka on rakennettu pitkäjänteisyydellä ja periksiantamattomuudella. Saamme kiittää tästä aiempia sukupolvia jotka ovat taistelleet Suomen itsemääräämisoikeuden puolesta.

Minusta on mukavaa jakaa ns. stereotypioita suomalaisista ja suomalaisesta kulttuurista ulkomaalaisten kanssa. Naureskelen suomalaisten hiljaisuudelle ja oman tilan ehdottomuudelle sekä sille että Ruotsi on ikuinen vihollisemme. Kannustan Suomea Euroviisuissa ja jääkiekossa, olen kiinnostunut maamme historian vaiheista ja opetan ulkomaalaisille ystävilleni mieluusti suomalaisen kiroilun saloja.


Paljon onnea siis satavuotias itsenäinen Suomi - tehdään tästä valtiosta päivä päivältä parempi paikka olla ja asua. Kunnioitetaan toisiamme ja autetaan apua tarvitsevia.