24 syyskuuta 2017

VIIMEAIKOINA OLEN / LATELY I'VE..


..hankkinut omat suosikkini Esmara by Heidi Klum -mallistosta. Heti maanantaina aamupäivällä kävin hakemassa jo ennakkoon kuolaamani leopardihupparin ja seuraavana päivänä kävin etsimässä samalla kuosilla varustettua bombertakkia joka jäi kaivelemaan.


..taistellut ampiaisia vastaan. Ullakoillamme on ollut aina ampiaispesiä mutta ensimmäistä kertaa yksikään pyrkii sisätiloihin. Pahimmillaan samassa huoneessa on lennellyt ja ryöminyt viisitoista.


..kuunnellut monta kertaa päivässä tämän hetken suosikkibiisini:




..aloittanut jälleen kerran uuden kielen opiskelun - tällä kertaa vuorossa venäjä!


..metsästänyt asuntoja, mutta hieman nopeammalla tahdilla ampiaisten takia.


..hankkinut vihdoinkin Assassin's Creed -elokuvan DVD:lle.


..selannut ihan liikaa Pinterestiä. Huomasiko sen FALL INSPIRATION -postauksesta?


..aloittanut miljoona ja yksi erilaista teemapostausta, koska olen löytänyt taas inspiraatiota kirjoittaa blogia!

23 syyskuuta 2017

PLAYED THROUGH: Prince of Persia: Forgotten Sands (2010)

picture from: https://www.amazon.co.uk/Prince-Persia-Forgotten-Sands-DVD/dp/B003AU5NG8

Klikkaamalla kuvia saa isommaksi!


Olen ollut ala-asteelta asti Prince of Persia -pelisarjan fani. Olin ihan liekeissä kun pähkäilimme enoni kanssa The Sands of Time -pelin (2003) kanssa ja jännityksellä seurasin pelin etenemistä. En silloin halunnut pelata itse ollenkaan, peli vaikutti niin vaikealta ja taisin jännittää pelottavan näköisiä vihollisiakin. Yläasteella löysin jonkun marketin alelaarista Prince of Persia -trilogian PC:lle ja tutustuin enemmän tähän alunperin Broderbundin kehittämään ja sittemmin Ubisoftin pelisarjaan. Kun toistaiseksi ainoaksi jäänyt The Sands of Time -nimeä kantava elokuva tuli elokuvateattereihin vuonna 2010, kävin katsomassa sen kahdesti; dvd:n julkaisupäivänä Anttilan työntekijät eivät olleet kerinneet vielä saada nostettua elokuvaa hyllyyn asti kun olin käsi ojossa vaatimassa omaani. Tässä postauksessa käsiteltävä The Forgotten Sands julkaistiin samana vuonna ja on sittemmin jäänyt viimeisimmäksi pelisarjan julkaisuksi.



Tarina alkaa kun prinssi lähtee etsimään veljeään hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta palatsista. Malik-veli haluaa käyttää viimeisenä keinona muinaista Solomonin armeijaa torjuakseen hyökkäyksen ja pelastaakseen valtakuntansa. Hiekka-armeija aiheuttaakin hallitsemattomasti tuhoa minne ikinä eteneekään ja jähmettää sotilaita niille sijoilleen. Ainoastaan prinssi ja Malik ovat turvassa tältä kohtalolta, sillä heillä on hallussaan sinetin puolikkaat jotka suojelevat heitä. Veljekset joutuvat kuitenkin erilleen ja pelin edetessä prinssi huomaa Malikin muuttuvan pikkuhiljaa voimakkaammaksi ja todelliseksi uhkaksi. Prinssi saa matkansa varrella apua ja uusia voimia Razialta, Maridin kuningattarelta.


Pelisarjaa pelanneille tästä pelistä löytyy siis paljon tuttuja elementtejä - tavoitteena taistella pahaa vastaan fysiikanlakeja uhmaavia parkour-liikkeitä ja muinaisia voimia apuna käyttäen. Ajassa taaksepäin kulkeminen, veden virtauksen pysäyttäminen ja miten sen nyt kuvailisi - seinien ja objektien palauttaminen fyysiseen olemukseensa? (katso kollaasin kuva 1, traileri postauksen lopussa) - toivat lisämaustetta peliin.



Sarjan aiemmin pelaamissani peleissä harmaita hiuksia aiheutti enemmän taistelukohtaukset, mutta tässä pelissä en valehtelematta kuollut kertaakaan vihollisille. Vaikka muuten nautin tästä pelistä kaikessa sen perinteisyydessään, taistelut oli valitettavasti tehty vaan niin naurettavan helpoiksi. Olisin voinut seistä paikallaan ja hakata lyöntinäppäintä ja juoda vaikka kaljaa toisella kädellä. Taistelumekaniikat olivat kuitenkin suhteellisen kauniita, eri näppäinyhdistelmillä sai aikaan monenlaista komboa joilla pistää joukko vihollisia tyylillä matalaksi.


Sen sijaan kuolinsyiksi voisin mainita kolme erilaista tapaa - virhearviointi reittivalinnassa, rytmin kadottaminen haastavassa hyppykohdassa ja kohtaloksi koituneet sirkkelit sun muut hengenvaaralliset ansat. Allekirjoittanut myöntääkin pitäneensä välillä rauhoittumistaukoja vaikeiden, keskittymistä vaativien kohtien vuoksi.


Pelin edetessä sai availtua muun muassa uusia taitoja ja pituutta healthbariin (suomennos tälle?). Esimerkiksi isompikin vihollisjoukko lannistui nopeasti kun klikkasin prinssiä seuraavan tulivanan päälle ja aloitin ankaran kuperkeikkailun ympäriinsä. Pelin lopulla koko taitopuu menetti kyllä merkityksensä ja valikoin sokkona seuraavan kohdan, ehkä seuraavalla pelaamiskerralla jätän välistä sen kokonaan ja kokeilen olisiko peli yhtään vaikeampi.



Mikäli kuitenkin haluaa keräillä puun täyteen ennen pelin loppua ja haastaa itseään, kannattaa etsiä piilotettuja sarkofageja, sillä niistä saa mukavasti lisäexpaa. Tällaisia löytyy yhteensä 21, mutta muistaakseni taisin löytää niistä vain puolet. Osa oli todella helppoja mutta jokunen löytyi puoliksi vahingossa kun kokeilin erilaisia reittivaihtoehtoja.


★★★☆☆

Annan pelille kolme tähteä viidestä. Peli oli viihdyttävää ajanvietettä, jonka voisin pelata joskus tylsyyksissäni uudestaankin. Suosittelen tätä peliä kevyttä viihdettä hakeville ja lopussa hyppykohtien vaikeutuessa sopii erinomaisesti myös 'kuolemasta ohjain kiertämään' -meininkiin tai miksei vaikka juomapeliksi t. baari-illan jälkeen pelistä itkunaurut saanut.

22 syyskuuta 2017

FALL INSPIRATION

Syksy on ehdottomasti suosikkivuodenaikani. Tuskastun helteessä ja vihaan sydämeni pohjasta kaikenmaailman ötököitä, en nauti talvilajeista ja pakkasen aiheuttamasta punaisesta naamasta ja saan hermoromahduksen joka kevät kun lumet alkavat sulaa ja joutuu kahlaamaan loskassa. Syksyllä voin pukeutua lempparivaatteisiini ja vaatekokonaisuuksiin;

Kaikki kuvat Pinterest all pictures from Pinterest

Nahkatakki leather jacket
Lukioaikoina kuljin nahkatakissa ympäri vuoden helteistä paukkupakkasiin, mutta musta on tainnut tulla liian mukavuudenhaluinen kun käytän rotsejani enää vain keväisin ja syksyisin. Nahkatakki on paras vaatekappale ikinä koska se sopii ihan kaiken kanssa - hupparit, mekot, hameet, farkut, neuleet, printtipaidat, jopa collarit. Omistan muutaman erilaisen tekonahkatakin niiteillä tuunatuista rotseista pelkistetympiin malleihin, mutta se aitonahkainen joka tilanteen rotsi on vielä löytämättä.


Pipot beanies
Olen vuosien varrella haalinut melkoisen kokoelman erilaisia pipoja. Suosikkejani ovat hieman yli-isot, painatuksilla varustetut paksukankaiset pipot ja baskeri-tyyliset villamyssyt. Kukaan ei myöskään tiedä vaikka olisi kuinka huono hiuspäivä!


Kuva Polyvoresta picture from Polyvore CLICK

Nahkahousut/leggingsit leather pants/leggings
Omistan näitäkin useammat; piikkiniiteillä tuunatut, rei'itetyt, wetlook.. ostoslistalta löytyy vielä ne kunnon pvc-ihanuudet - Ginasta vuosia sitten löytämäni kiiltonahkahousut olivat mukavimmat housut ikinä!


Yli-isot neuleet over-sized knits
Yli-isot neuleet ovat pelastaneet monta 'enjaksa'-päivää. Suosikkini on ehdottomasti melkein puoleen reiteen yltävä viininpunainen villapaita, joka on haukkunut monet kerrat kuuden euron alennushintansa.


Kaikki kuvat Pinterestistä all pictures from Pinterest

Hupparit hoodies
No jos nyt tarkkoja ollaan, käytän huppareita ympärivuotisesti. Omistan toistakymmentä kappaletta huppareita ja joitakin niistä käytän vain tiettyinä vuodenaikoina. Esimerkiksi paksut pullover-hupparit ovat ehdoton ei kesällä, kun taas talvella ne lyhyimmät yksilöt saavat jäädä odottamaan kevään rotsikelejä. Syksyllä voin käyttää niitä kaikkia koska 10-15'C asteen lämpötila on juuri sopiva!


Maiharit combat boots
Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: kunnon maihinnousukengät. Nämä ovat valitettavasti vielä ostoslistalla, koska edellisille jouduin sanomaan kevätsiivousta tehdessäni hyvästi. Maiharit pitävät vettä paremmin kuin Converset joten jos en pian löydä uusia, saan sanoa hyvästit kuiville sukille koko talven ajaksi.



Muita jotka ovat innoissaan syksystä?

03 syyskuuta 2017

"..as my memory rests but never forgets what I lost..

Ensimmäinen kuukausi Oulussa on nyt eletty ja vaikka alku tuntui menevän todella hitaasti tekemisen puutteesta johtuen, suunta on tästä vain ylöspäin. Olen lähetellyt työhakemuksia sarjatulella vähän sinne sun tänne mutta vielä ei ole tärpännyt. Olen pikkuhiljaa saamassa raha-asiat kuntoon Kelan kanssa, mikä on ollut tämän syksyn suurin saavutus. Ihan oikeasti, ei kukaan normaali ihminen voi ymmärtää näitä byrokratian kiemuroita.

Olen kuluttanut päiväni lähinnä Game of Thronesin katsomiseen, pelaamiseen ja siivoiluun. Ilmainen HBO:n kokeilukuukausi ja elokuun viimeisenä päivänä julkaistu Life is Strange: Before the Storm ovat tuoneet paljon iloa elämääni.



Odotin peliä siitä hetkestä asti kun sen julkaistusta tiedotettiin. Rakastin Life is Strangea ja se on parhaita pelejä mitä olen koskaan pelannut. Ehdin pelaamaan pelin julkaisuiltana kahteen kertaan ja vaikka pari graffitia jäi rustaamatta, en vielä luovuta ja mene Googleen.


Hengailua siskon ja sen kavereiden kanssa - porukan vanhimpana ja viisaimpana saan kunnian toimia kuljettajana | Huoneeni oli melkoinen kaaos kun sain raahattua kamat yläkertaan, mutta nyt ollaan jo voiton puolella | Onnistuimme siskon kanssa kipuamaan alkukuusta pari pykälää mutta nyt League of Legends on jäänyt vähemmälle

Olen ollut tämän viikon kipeänä, joten kokosin oikein kuvaavan kollaasin tämän kuukauden ajalta. Sain uuden puhelimen ja siirrettyäni kaikki kuvat ulkoiselle kovalevylle, hukkasin käytännössä kaikki viimeisimmät kuvat joita en ollut ehtinyt siirtää koneelle vielä.


Syyskuu on täällä ja kuten aiemmin mainitsin, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Annan elämän nyt vain kuljettaa ja katson minne se minut vie.



"..wake me up when September ends."