I'LL WEAR BLACK UNTIL THEY FIND SOMETHING DARKER

Odotettu HM:n paketti saapui tällä viikolla! Tällä kertaa en tilannut mitenkään isoa pinoa vaatetta - tarvitsin mustat farkut mutta mukaan lähti alekoodin innostamana vähän muutakin.

Heräteostoksena ostoskoriin laitettu raitahihainen t-paita on askel kohti sitä 'normaalimpaa' vaatekaappia. Lähes kaikki t-paitani ovat bändipaitoja ja halusin jotain minkä voin helposti yhdistää melkein mihin tahansa.

Harmaan hupparin tarkoitus oli tuoda hieman väriä kaappiin. Kyllä.

Off shoulder -neule oli melkoinen yllätys: haaveilin tällaisista paidoista ala-asteella kun inspiroiduin W.I.T.C.H.-tytöistä ja innostus heräsi pikkuhiljaa uudelleen näiden tullessa muotiin ja saapuessa jokaiseen ketjuliikkeeseen.

Huutavin tarve minulla oli siis mustille perusfarkuille, koska aloitan ensi maanantaina työharjoittelun hotellilla.

"Sapessi quante battaglie affronto ogni giorno

e vorrei averti a fianco

e vorrei nulla attorno."

Yllätin itseni taas pohdiskelemasta ja huomasin ilokseni että olen onnistunut pitämään elämän syrjästä kiinni jo kauan. Elämäni rytmittyy pääasiallisesti työvuorojen ympärille. En ole käynyt koululla kuin muutaman kerran koko lukuvuoden aikana johtuen hyväksiluvuista ja jo ensimmäisenä vuonna suorittamistani kursseista. Olisinhan minä voinut valmistua jo vaikka viime keväänä mutta laitoin vakiotyöni tärkeysjärjestyksessä työssäoppimisen edelle. Työnteko vaatii minulta enemmän elämänhallintaa ja sitoutumista, ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen oikeasti saavani jotain aikaan - en voi vain jäädä kotiin nukkumaan koska ei huvita. Omista tekemisistä täytyy ottaa vastuu koska se vaikuttaa monen muunkin elämään, toisin kuin koulussa jossa laiskottelemalla ammun vain ja ainoastaan itseäni nilkkaan.

Peruskoulun jälkeen olen ollut enemmän ja vähemmän itseni kanssa hukassa, mutta tällä hetkellä tunnen hallitsevani omaa maailmaani. Muutama vuosi sitten kun joku olisi minulle sanonut että teen säännöllistä työtä, olisin naurahtanut että ei tällä mielenterveydellä. Kuulostaa varmasti ihan normaalilta parikymppisen elämältä käydä töissä ja asua omassa vuokrakämpässä, mutta minulle nämä asiat eivät vielä pari vuotta sitten olleet minulle kovinkaan realistisia tavoitteita. Vuosien taistelu mielenterveysongelmia vastaan on vienyt voimia ja paikkailen edelleen itseäni päivä kerrallaan. Olen kärsinyt masennuksesta niin kauan kuin etten muista enää milloin se alkoi.

Kun on vuosia toivonut kuolevansa ja sitten löytää paikkansa maailmasta, pelkää ettei osaa elää tarpeeksi. Minulla on paljon korvattavaa itselleni.

"oh my God, wish I was thin, wish I was a normal human being - I'm just like them stuck in the dirt, I am a victim of my own self-worth

..and now I wanna take it back

I wanna take it back

I wanna take it back

to when I was so dumb and so innocent."

The Pretty Reckless julkaisi viime torstaina vihdoinkin musiikkivideon 'Oh my God' -kappaleeseen. Bändi lukeutuu suosikkeihini ja olin todella innoissani kun pääsin viimeinkin näkemään heidät livenä Lontoon reissulla. Keikasta en tosin NÄHNYT juuri mitään - sen siitä saa kun ei ole ajoissa paikalla.

Eilinen oli varmaan yksi elämäni hienoimmista päivistä - pääsin ajelemaan omalla autolla! Vapaapäivän koittaessa matkasin Onnibussilla Ouluun ja hain pienen punaisen Nissanini isältä. Tätä päivää olen odottanut ja vihdoinkin sain oman auton käyttööni.

Olen yrittänyt aloitella ns. kevätsiivousta kotona. Sain meikki- ja koruvaraston siivouksen jälkeen viimeinkin käytyä Ikea-säkillisen vaatteita läpi ja nyt täällä odottelee jälleen iso kasa riepuja uusia omistajiaan. Kukaan naispuolisista kavereista ei voi välttyä vierailulla 'kirppiskassilta' - pakotan selaamaan läpi ja vie mennessään jos yhtään pikkuriikkisenkin tuntuu että kai tää sopii päälle tai joku tuttava voisi tykätä.

Ystävänpäivää en ollut suunnitellut viettäväni oikeastaan mitenkään, mutta töiden jälkeen hengailin illan ystäväni Jessen kanssa. Käytiin ajelemassa käsijarru unohtui päälle, ruokaostoksilla kortti oli jäänyt työpaikalle, ja parin hävityn LoL-pelin jälkeen vein Jessen kotiin ja meinasin upota takarenkaasta ojaan. Ainakin oli tapahtumarikas päivä!

Ruokaostosten lisäksi tsekkasin dvd-hyllyn valikoiman ja bongasin jotain mitä olin etsinytkin:

Kuten yksi randomista faktasta edellisessä postauksessa mainitsi, Eppu Normaali on suosikkibändini. Harmittelin kovasti kun en päässyt katsomaan Eput-elokuvaa ensi-iltaan Espooseen koska olin juuri tulossa Dublinista. Nyt sain hankittua ko. elokuvan dvd:lle ja tämän parissa taidan nautiskella seuraavana vapaapäivänä!

10 RANDOM FACTS ABOUT ME

Koska teitä lukijoita ei ole kovinkaan monta, Q&A:n sijasta päätin toteuttaa tämän 10 randomia faktaa minusta -postauksen. Lukekaa - ja olkaa hyvä ja naurakaa, niin minäkin tein.

1) Olen melko kaikkiruokainen ja maistelen mieluusti uusia ruokia, mutta jos ruuallani on pää tallella tai siitä näkee vielä mikä eläin se on, kierrän sen kaukaa. Simpukat, kalat, etanat - ei kiitos!

2) Viheltelen joskus joululauluja töissä kun touhuan keittiöllä yksin. En edes pidä joulusta, mutta joululaulut tulevat päällimäisinä mieleen kun alan viheltelemään. Toinen outo tapa on vihellellä häämarssia.

3) Rakastan Hello Kittyä yli kaiken. Minulta löytyy muun muassa kolmet pussilakanat, fleecepeitto, rahalipas ja huppari. Oli helppo rikkoa kanssani jää ensimmäisinä ammattikoulupäivinä kun mustiin vaatteisiin pukeutunut ja lävistetty Taija-Tiia nostaa oppitunnilla pöydälle Hello Kitty -penaalinsa.

4) En osaa napsauttaa sormiani vaikka olen sitä yrittänyt harjoitella vuosikaudet. Toisaalta, ehkä hyvä niin koska en sitten muuta tekisikään.

5) Suosikkiaineeni koulussa on aina ollut historia. Päätin jo ala-asteella että haluan isona arkeologiksi ja olen suunnitellut erikoistuvani joko klassilliseen tai historiallisen ajan arkeologiaan ja sen lisäksi kouluttautuvani historian opettajaksi.

6) Olen yöeläin. Teen kouluhommia, siivoan ja kirjoittelen blogia mieluiten aina keskellä yötä.

7) Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mikä tuntuu olevan yllätys monelle. Suosikkibändini on aina ja ikuisesti Eppu Normaali ja sen jälkeen eniten kuuntelussa ovat In Flames ja italialainen poplaulaja Marco Mengoni. Melkoinen silakkasalaatti jo tämäkin.

8) Minut on melko vaikea saada tutustumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin, koska koen että 'aikaa menee hukkaan jos se onkin täyttä paskaa'. Tykkään mieluummin katsoa uudestaan ja uudestaan samat vanhat tarinat. Nytkin minulla on Netflixissä menossa Skins ja olen nähnyt senkin varmaan viisi kertaa.


9) Minulla on yhteensä 22 lävistystä ja viisi tatuointia.


10) Haluaisin keräillä pehmoeläimiä, mutta en voi ikinä ostaa niitä koska muille samanlaisille tulee paha mieli eikä minulla ole varaa eikä tilaa adoptoida niitä kaikkia.



Kuvat täältä / pictures from here:
http://www.picturescafe.com/hello-kitty
http://9gag.com/gag/aLP5NdM/female-archaeologists
https://fi.pinterest.com/pin/444589794436693196/

siipeen jos sain, väliaikaista kaikki on vain

Perjantaina kävimme tosiaan katsomassa äidin kanssa Hevimestassa Pauli Hanhiniemi Retkueen keikkaa. Baari oli täynnä keski-ikäisiä pariskuntia toisin kuin muina iltoina jolloin 'mustat vaatteet' -tuntomerkkiä on aivan yhtä tyhjän kanssa käyttää. Pikaisella selailulla taisin olla porukan nuorin mutta se ei menoa haitannut. Ennen keikkaa istuimme juomien kanssa pöydän äärellä ja kävimme noutamassa Paulin nimikirjoituksella varustetun Kerran elettyä -kirjan myyntipisteestä.

Keikka oli kolmas kerta kun näen Paulin lavalla - aiemmat kaksi kertaa bändinä toimi Kolmas nainen. Olen pienestä pitäen pitänyt hänen lyriikoistaan, mutta tavatessani hänet kerran sattumalta huomasin hänen olevan lahjakkaan lisäksi aivan mielettömän mukava henkilö. Olin ihan punainen ja selitin ehkä jollain suomea etäisesti muistuttavalla kielellä pitäväni hänen musiikistaan ja hän jutusteli kanssani hetken vaikka oli todella aikaisin hotellin aamiaisella aamukahviaan hakemassa. Kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli ja se auttoi minut yli vaikeista ajoista. Olin lisäksi luukuttanut viikon putkeen hänen soolokappalettaan 'Muutkin mokaa' pitäen mielessä sen että ei se paska fiilis jatku loputtomiin - pitäkää hulluna mutta uskon edelleen että kaikki oli tarkoitettua.

Hymyilylaulu
Suru teki lähtöään
Hiekkalaulu
Heinäkuu huhtikuu
Tuli vaan mieleen
Kaikille käy joskus niin
Muutkin mokaa
Siipeeni jos sain
Käteni oli kerran vakaa
Mä en oo koskaan

Valehtelisin jos väittäisin
Pölyä, hiuksia, risuja
Hopealuoti
Äiti pojasta pappia toivoi

(editing on progress)

Viikonloppu Oulussa meni hurjan nopeasti kun sain pitkästä aikaa viettää kunnolla aikaa perheeni kanssa. Keikan lisäksi katsoimme Netflixiä, söimme hyvin ja kävimme shoppailemassa Kärkkäisellä josta tarttui Game of Thronesin kolmannen kauden  lisäksi mukaan ns. suunniteltu heräteostos - Cooler Master CM Storm 500 Ceres -pelikuulokkeet. Äidin pyöriessä kirjoitustarvikeosastolla suuntasimme siskon kanssa pelejä ja elokuvia katsastamaan, mutta pian löysimme itsemme kuulokehyllyn edestä. Nappasin kiinnostuneena käsiini -30% tarralla varustetun paketin ja pikkuveljen Steelseries Siberia -maanitteluista huolimatta pysyin kannassani - ja ostin ne Siberiat siskolle 18-vuotislahjaksi kun toinen oli niistä niin innoissaan.

En ole niin laatutietoinen pelaaja, että maksaisin lähes satasta pelikuulokkeista, mutta näille jäi alennusten kanssa hintaa kuutisenkymmentä euroa niin päätin sijoittaa kunnollisiin vehkeisiin ensimmäistä kertaa. Tämän hetkisiin kriteereihini lukeutuvat kokoontaitettavuus ja ei-täyssulkevat kupit koska en voi puhua mikkiin jos en kuule kunnolla omaa ääntäni.

Muutaman tunnin käytön jälkeen olen todella onnellinen että ostin nämä. Nämä eivät paina korvalävistyksiä eivätkä sulje muuta maailmaa ulkopuolelle. Tarvitsen vielä vain jonkun pussukan, jossa kuljettaa näitä.

"..am I forced to have any regret - I've become the lie, beautiful and free

..in my righteous own mind

I adore and preach the insanity you gave to me."

Olen selvinnyt hengissä Lontoosta kotiin! Luonnoksissa olisi oma postaus reissulleni, koska kuvia tuli otettua luvattoman paljon. Viikon mittaisesta matkasta tulisi piiiiitkä tarina, mutta taidan vain kertoilla muutamia kohokohtia ja heittää vinkkejä mikäli joku on suunnittelemassa reissua ko. kaupunkiin!

Puhelimen kätköistä löytyi kaikenlaista materiaalia niin tämän kuin edellisenkin vuoden puolelta!

Palkkapäivä on tunnetusti suosikkipäiväni kuusta ja laskujen maksamisen lisäksi olin suunnitellut ennakkoon ensimmäisen sijoituskohteeni;

"Hey guys, I'm launching a 2 week T-Shirt brand campaign with Merchful today to help those that are suffering from bullying or suicidal thoughts. As you know, bullying is something a lot of people have to deal with and many times that type of harassment leads to suicide. Let's help shine a light on this crap, let's be weird, let's be different, but always be yourself. Let's see how many people we can get behind this movement."

kuva ja teksti Jonathan Davisin Facebook-sivulta | the picture and the text from Jonathan Davis's Facebook page

https://www.facebook.com/JDevilEntertainment/photos/a.417299764962889.114503.410229065669959/1721189987907187/?type=3&theater

Muutaman viikon kuluessa postilaatikostani tipahtaa upouusi huppari, jota koristaa kuvassa näkyvä printti. Mielenterveysongelmat ja kiusaaminen ovat minulle läheisiä ja koskettavia aiheita ja halusin ottaa osaa tähän kampanjaan. Osa myynnistä tulevista varoista ohjataan loudwire.comin mukaan (CLICK) 'American Foundation for Suicide Prevention' ja 'Stomp Out Bullying' -nimisille säätiöille.

Tämä viikko on mennyt kyllä nopeasti. Huomenna otan suunnaksi Oulun ja tämän vuoden ensimmäisen Hevimesta-keikan: Pauli Hanhiniemi Retkue. En ollut varmaan ainoa joka oli hieman yllättänyt esiintymispaikasta. Seurakseni sain tällä kertaa äitini, jolle käynti Mestassa on ensimmäinen!

Suunnittelin käyväni myös elokuvissa. En vain osaa päättää Lionin ja La La Landin välillä! Lion kiinnostaa siksi että sen tarina ja traileri oli kiinnostava; toisaalta La La Land olisi musikaali joita en ole pahemmin nähnyt.