Kaksi ensimmäistä viikkoa Oulussa on nyt takanapäin ja joka kerta kun olen nyt ehtinyt käydä Kalajoella, olen tyytyväisempi päätökseeni. Parin tunnin ajomatkan päähän jäi paljon hyviä ystäviä, mutta elämäni ja hyvinvointini on lopulta omissa käsissäni. Tunsin Kalajoella oloni nurkkaan ahdetuksi ja aika-ajoin melko toivottomaksikin, enkä haluaisi palata siihen enää ikinä. Parempi hajottaa ne ahdistavat seinät ympäriltään ja paeta kuin jäädä odottamaan että ne kaatuvat niskaan omia aikojaan.
Olen yrittänyt saada koulupaikkaa mutta minkäs teet kun olen vasta nyt liikenteessä. Uusi yritys keväällä, nyt yritän keskittyä itseeni ja hyvinvointiini.
Viime viikolla päätin ottaa 'uuden elämäni' haltuun mahdollisimman pian ja kun pikkusiskonikin sai kesätyönsä päätökseen, oli aika astella Pitbullin ovista sisään. Olimme punninneet monenlaisten lävistysten välillä mutta päädyimme sitten solidaarisuudesta ottamaan poskilävistykset yhtäaikaa.
Yleensä kaikenlaiset lävistykset ovat parantuneet hyvin muutamassa viikossa ja nämäkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittua. Vasta kun poskien turvotus alkoi laskemaan, vaikeutui syöminen - korujen tapit ovat todella pitkät ja poskien sisäpuolellakin on nelimilliset metallipallot. Lävistäjä oli siskolleni selittänyt syynkin tähän; sisäänkasvaneita labretteja ei ole kuulemma kivaa kaivella ulos.
Aloitin tämän pelaamisen jo edellisellä koneellani vuosia sitten. Se ei kuitenkaan pyörinyt tarpeeksi sulavasti että olisin päässyt kunnolla länkkäritunnelmaan - eli pelissä eteenpäin ilman turhautumia, raivokohtauksia ja ankaraa kiroilua. Peli jäi hautumaan kunnes saan paremman myllyn ja nyt oli aika kaivaa tämä helmi Steam-kirjastoni pölyisimmästä sopukasta.
Peli kuuluu siis Call of Juarez -pelisarjaan ja on niistä toistaiseksi uusin. Ensimmäinen Call of Juarez -peli, yksinkertaiselta nimeltään Call of Juarez, julkaisiin vuonna 2006. Sitä seurasivat kolme muuta, Bound in Blood (2009), The Cartel (2011) ja lopulta Gunslinger (2013). Tämä Techlandin ja mielestäni turhan huonon maineen omaavan Ubisoftin pelisarja sijoittuu The Cartelia lukuunottamatta villiin länteen missä ilman nopeita refleksejä saattoi saada kuulan kalloonsa.
"- Good sir, excuse me my silly question but what are you doing? Are you alright, sir?"
"- Oh, nothing to worry about here, young man, just wondering how my very finest Sunday hat got stuck like that."
Eletään vuotta 1910. Tarina alkaa, kun pelattava hahmo palkkionmetsästäjä Silas Greaves astelee kansasilaiseen saluunaan ja alkaa kertoa uteliaille kuulijoille seikkailuistaan vuosikymmenien ajalta. Voimakkaimmin häntä on ajanut eteenpäin kostonhalu veljiensä murhaajia kohtaan ja pelaajan tehtävä on elää hänen yhden miehen sotaretkensä uudelleen.
Pelin edetessä kohdataan niin intiaaneja kuin historiallisestikin oikeita henkilöitä - Billy the Kid, Jesse James, Daltonin veljekset.. miljööt vaihtelevat suoalueista ajalle tyypillisiin uudisraivaajien kyliin. Silas Greaves kertoo tarinaansa sitä mukaa kun pelaaja etenee ja mikäli reissu loppuikin nikkelihalvaukseen, saattaa hän parkaista tyyliin 'ei, ei se niin mennyt!'.
Vaikka peli on suhteellisen suoraviivainen eikä reitiltä voi oikein eksyä, on siihen lisätty mielenkiintoisia elementtejä tuomaan monipuolisuutta - hyvänä esimerkkinä aikaa hidastava keskittymismoodi ja kaksintaistelu villin lännen tyyliin;
★★★★☆
Annan pelille arvosanaksi neljä tähteä viidestä. Pidin villin lännen tunnelmasta, tarinankerronnasta ja avattavista taidoista ja aseista. Jäin kaipaamaan pidempää tarinaa, mutta arcadehaasteista saa mukavasti lisää pelattavaa.
Suosittelen peliä niin vasta-aloittaneille räiskintäpelaajille kuin alan veteraaneillekin.
Vietin torstaina yhden elämäni hienoimmista illoista Tampereen Ratinan stadionilla katsomassa ja kuuntelemassa 30'000 muun kanssa brittilaulaja Robbie Williamsin show'ta.
Olin ostanut liput heti samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja onnistuin saamaan minulle ja äidille kenttäliput. Olin heti kiertueesta kuullessani päättänyt että mikäli herra tulee Suomeen, ostan liput - maksakoon vaikka tonnin kappaleelta. En joutunutkaan syömään kynsiä loppukuusta, sain kaksi lippua vajaalla parillasadalla ja tiesin tehneeni yhden vuoden parhaista sijoituksistani.
Koko Tampere tuntui keikkailtana olevan odottavalla mielellä - hotellit olivat täynnä, ravintolat käärivät turisteilta rahat ja kaunis ilma houkutteli nauttimaan terassilla huurteisen jos toisenkin. Tietyömaat rajoittivat vain hieman liikkumista ja olikin yksi suurimmista syistä, miksi päädyimme lopulta matkustamaan Tampereelle junalla emmekkä omalla autolla.
Kuvassa näkyvä kyltti lähti mukaani seuraavana aamuna.| #OOTD: jacket HM Alchemy rose shirt EMP (diy ripped) jeans HM pentagram necklace Killstar | #BOTD: Guinness Hemingway's | #FOTD: Piazza Foodfactory & Bar
Olimme saapuneet Tampereelle jo aamupäivästä ja saatuamme tarpeeksi keskustasta, lähdimme kohti Ratinaa. Ehdimme kuulla lämppärinä esiintyvän Erasurenkin, joka ei kyllä minun mielestä ainakaan ollut juuri mistään kotoisin.
Itse Robbie Williams taas.. olin odottanut koko pienen elämäni että pääsen vielä joskus näkemään herran livenä ja hyvää kannatti todellakin odottaa. Kiertueen nimikkokappale The Heavy Entertainment Show'n kajahtaessa soimaan meinasi heti onnenitku päästä mutta suomalaisena mörrimöykkynä piilouduin aurinkolasieni taakse.
Lueskelin junassa jo iltapäivälehden haastattelun, jossa Robbie lupasi yleisölleen isoa show'ta ja rahoille vastinetta. Lavarakennelmat vaativat 60 rekan verran kuljetuskapasiteettia, mikä varmasti kertoo jo jotain. Jättimäisiltä screeneiltä pystyi seuraamaan hyvin mitä lavalla tapahtuu ja ääni kulkeutui selkeästi toiselle puolen stadionia. Tällaisissa konserteissa on ilo käydä kun kaikki toimii ja on mietitty huolella!
Sanoin äidille ennen keikkaa että jos Robbie ei laula Feel'iä, nakkelen pieniä kiviä lavalle. Onneksi sain kuulla suosikkikappaleeni ja paljon muitakin mahtavia biisejä;
The Heavy Entertainment Show
Let Me Entertain You
Monsoon
Party Like a Russian
Minnie the Moocher
Freedom
Love My Life
Come Undone / Never Forget
Millenium
Something Stupid
Rudebox / Kids
Sweet Caroline
Feel
Rock DJ
- - -
She's the One
Angels
My Way
Keikka oli alusta loppuun täydellisyyttä. Välispiikit olivat oikeasti hauskoja eikä väkisin väännettyä 'koittakaa-nyt-saada-ne-laitteet-viritettyä-mulla-loppuu-ideat-kesken' -sontaa. Illan fiilis tiivistettynä: Mielestäni kaikkiin maailman sanakirjoihin voisi karisman kohdalle liittää Robbie Williamsin kuvan.
old #OOTD: gray cardigan HM | dark gray top HM | (diy ripped) jeans HM
Hei hei heinäkuu. Olen nyt virallisesti muuttanut takaisin Ouluun iskän nurkkiin, ainakin toistaiseksi. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa tai edes koulutusta joka kiinnostaisi mutta kaikki tämä informaation määrä on päässyt yllättämään.
En ole siis vielä täysin varma mikä minua eniten edes kiinnostaisi. Yritän kuitenkin olla vaipumatta epätoivoon ja miettiä positiivisia puolia. Yksi positiivinen puoli on se, että nyt minun ei tarvitse stressata koulusta ja töistä ja saan vain kerätä voimia. Tällä yhdellä positiivisella puolella on kuitenkin huono puoli - en osaa vain olla!
Toisaalta, olen odottanut tällaista tilannetta vuosien ajan. Kärsin pienimuotoisesta lahoamisesta keväällä ja taistelin tosissani sitä vastaan että kykenisin käymään töissä. Pahin tilanne minulle olisi se, etten voisi tehdä yhtään mitään vaan makaisin vaan sängyssä viikko toisensa perään. Onneksi apua sai kun sitä osasi hakea.
Olin suunnitellut jo pidempään, että uudistan naamaani kunhan saan työt päätökseen. Ruokaa laittaessa en tosiaankaan voinut pitää lävistyksiä korvia lukuunottamatta, mutta nyt on oiva tilaisuus rei'ittää nassua niin paljon kuin sielu sietää.
Ollessani viikon lomalla, otin pienen varaslähdön lävistysoperaatioon; laitoin madonnan takaisin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Edellisestä kerrasta oli vielä jälki huulessa ja löin neulan läpi samasta kohdasta. Laskeskelin että lävistys ehtii parantua viikon sisällä että työpäivien aikana se ei ehtisi mennä enää umpeen. Olin laskenut ihan oikein, lävistys parantui parissa päivässä ja nyt vain pitäisi löytää muuttokamojen seasta viimeinen käyttämätön neula jotta saisin lävistää sille kaveriksi monroen eli toiselle puolen samanlaisen.
Ehkä tästä vielä kun alkuun keskityn kivoihin asioihin ja saan huoneeni sisustettua siihen kuntoon että kehtaan aloittaa uudelleen asukuvien nappailun! Olen kerännyt rohkeutta pitkään ja näillä näkymin huoneeni voisi soveltua siihen kun aluksi en taida kehdata lähteä ulos vielä hillumaan kameran kanssa.
